Deeply shit

 Juonivarotus 
Seuraava teksti sisältää tosi  TOSI deeppii shittii 

Mulla on täällä tosi paljon vapaa-aikaa ja samalla myös aikaa miettiä mm. elämää, menneisyyttä ja tulevaisuutta. Mut mitä mä haluan tulevaisuudelta ja miks oon täällä-
Sitä on vaikee sanoo. Oon niin spontaani ihminen. Voin ekana päivänä haluta kuuhun ja seuraavana päivänä Turkuun. Sellanen mä vaa oon. En oikein suunnittele mitään. Tottakai pidän sellasta " pientä " suunnittelua mm. mitä haluan opiskella ja missä jne. mutta ne on todella laajoja pläänejä.

Mä olin aina halunu Australiaan ihan pikkutytöstä lähtien. En vaa oikein ikinä puhunut siitä.
Puhuminen ei oo oikee mun ehkä vahvin laji. Tiesin vaan että se haave tulee toteutumaan... joskus.
Eräään iltana sitten istuin kotona ja mietin että mitä helvettiä... Sain juuri ylioppilaslakin ja mitäs nyt. Opiskelemaan en ollut heti menossa, sillä Kotkassa ei ole mitään mulle ja jotenkin olin vähä missannu noita pääsykokeita / haastetteluita sun muita tossa keväällä, samalla kun luin ylppäreihin.

Siinä meni sadasosasekunti kun jo etsin Australiasta perhettä. Laitoin hakemukset vähän "läpällä"  ja periaattella , että katotaan sitten mitä tästä tulee.  No perhe otti muhu yhteyttä heti. Pidettiin haastattelu ja sanoivat että ilmotttelevat parin päivän päästä. Siinä vaiheessa olin varma että mun tökkö englanti vähä kusas koko homman.  Mutta ei. Ne otti mut osaks perhettä ja ilmotti että odottelee mua Tammikuun puolella. Wau. Mun unelma toteutu just sinä hetkenä.

Tulevaisuutta sen verran raottaen, että ehkä suomi ei oo mun paikka elää ( Näin mä tällä hetkellä ajattelen. Kysykää ens viikolla uudestaan.) . Ainaku pääsen pois suomesta, mulla tulee vapaa olo ja vapaus on mulle suurin aarre ja rikkaus. Sen mitä kerran on menettänyt, osaa sen jälkeen arvostaa. Tällä hetkellä joko Amerikka tai Australia kuullostaa  ja näyttää hyvältä. Amerikan kouluja oon katellu ja sinne mä todellakin haluaisin. Kuulun niihin jotka rakastaa Amerikkaa kaikesta huolimatta. Australiakin on ihana. Ehkä mä opiskelen Amerikassa ja menen töihin Australiaan. Kuka tietää.  Mutta koulutuksen mä aijon hankkia se on varma ja se  että mä haluun nähä koko maailman. Enkä rauhotu ennenkun se toteutuu.

Entä mitä nyt... Täällä mä oon. Ja tosi onnellinen vaikka oonki ollu vast 1,5 viikkoa.
Moni kysyy että onks mul ikävä Suomee ja kotia. Tähän vastaten että joo ja ei.
Mulla on ikävä niitä ihmisiä siellä, ei sitä elämää. Ystäviä ja perhettä.  Oisin niin onnellinen jos saisin ne tungettuu mun matkalaukkuun ja tuotuu tänne.
Täällä mä tunnen jotenki itteni niin vapaaks. Tottakai vähän ikävä lukee kuinka kaikki bailaa siellä viikonloput kavereidenkaa mutta mä valitsin tän. Tiiän, että jos oisin jääny, mun viikot menis samalla tavalla - eat-sleep-(work)RAVE - repeat. Joka sunnuntaina mieletön hedari ja vannon aina ettei enää ikinä. Emmä sitä kuitenkaa sano etteikö se olis ollu hauskaa, mut jossain vaiheessa se saman kaavan toistuminen alkaa tympiä.
   

Tääl mun on hyvä olla nyt. Niin paljon uutta ja nähtävää sekä koettavaa. Ensi viikonloppuna on jo suunnitelmana käydä kattomassa pingviinejä.  Tiiän ja tai ainaki toivon, että kun ja JOS   tuun takasin suomeen ( lue - mä tuun ainakin elokuuks koska Weekend ja Cheekin stadion keikka )  mun omat YONIGGASIT ( !!! ) on siel mua vastas . Aina.